Kolmas tammikuussa lukemani kirja oli Jaakko Heinimäen ja Kaisa Karirinnan yhdessä kirjoittama Tapakristityn tyylikirja - miten elää ja kuolla kristillisesti (Kirjapaja).
No, kuka on tapakristitty? Sitä voi pohtia koko lukemisen ajan ja samalla muistaa pitää hieman hymynkaretta suupielessä...!
Olen tykästynyt Heinimäen tapaan tuoda kristillisyyttä ja kristinuskoa tähän aikaan. Hänen tapansa ilmaista asioita tuo tervettä raikkautta vanhoihin, tärkeisiin arvoihin. Uusi, tähän päivään tuotu näkökulma avaa aina uusia ajatuksia entisestä tutustakin asiasta.
Näiden kahden käsittelyssä tutut opinkappaleet ja kristilliset tavat hieman tuulettuvat ja samalla he tuovat perinteisiä kristillisiä arvoja ja tapoja sekä kirkkovuotta esille myös omakohtaisten kokemustensa kautta nykypäivään sopivasti.
Taannoisesta opiskelustani on mieleen jäänyt ehkä parhaiten opinnäytetyöhön lainattu esimerkkikatkelma eräästä Heinimäen (ja Jolkkosen) aiemmasta kirjasta, jossa pohdittiin maallikkoutta (Heinimäki & Jolkkonen, Luterilaisuuden ABC, 2008).
Ilahduin nyt tätä tyylikirjaa lukiessani lähes yhtä paljon kuin aikanaan nykyisen Katekismuksen tullessa painosta; silloisen piispa Eero Huovisen taiten uudistaman perusteoksen teksti tuntui vastaavan hyvin omaa opillista näkemystäni. Sama tunne syntyi nyt lukiessani Tapakristityn tyylikirjaa. Erinomainen teos näin reformaation merkkivuonna jokaisen tavallisen tallaajan kouraan!
Suosittelen kaikille tapakristityille. Ja kaikille niille, jotka ajattelevat, etteivät ole. Tämän kirjan jaksaa lukea, vaikket kirkossa jaksaisi käydäkään ;)
P.S. Ja nyt on turha ajatella, että tässä blogissa tulisi jotenkin paljon hengellistä kirjallisuutta tarjolle. Ei tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti