maanantai 9. huhtikuuta 2018

4321

Tartuin Paul Austerin jättimäiseen romaanijärkäleeseen 4321 odottavin mielin. En muista koskaan lukeneeni noin monisivuista teosta ja lukeminen tuntuikin ihan konkreettisesti hieman hankalalta: kirjan kannatteleminen käsissään tuotti painonsa vuoksi hieman ongelmia!

Olin lukenut muutaman arvioinnin tai esittelyn romaanista etukäteen ja odotukseni olivat aika korkealla. Auster on epäilemättä yksi aikakauden suurista kirjailijoista. En ollut kuitenkaan oikein osannut varautua romaanin rakenteeseen, siihen kuinka Archie Fergusonin tarina lähtee etenemään.

Kirja käynnistyy prologista, jossa kerrotaan hänen isoisänsä saapuminen Amerikkaan ja suvun varhaiset vaiheet. Archien tarina käynnistyy tietenkin varhaisesta lapsuudesta, ensimmäisistä vuosista. Kirjan koko idea pohjautuu sattumanvaraisuuteen, siihen, kuinka jokin asia tai tapahtuma vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka ovat tapahtumassa osallisina. Kuinka elämänpolku voi ikään kuin valita uomansa, johon suuntaan kulku lähtee etenemään. 

Archien tarinassa seurataan neljää erilaista polkua, johon perheen tai hänen itsensä tekemät valinnat olisivat saattaneet hänet viedä. Valinnoista riippumatta ihmisen ympärillä on kuitenkin samoja henkilöitä, ehkä hieman eri rooleissa eri valinnoista johtuen. Ihmisellä on tietyt perityt ja opitut ominaisuudet, jotka vaikuttavat hänen elämänsä kulkuun, joko voimakkaammin tai heikommin. Oikeastaan tuota valintojen tuomaa polkua voisi haarauttaa lukemattomia kertoja, aina uudestaan ja uudestaan jokaisesta elämän tapahtumasta. Onneksi Auster päätyi vain neljään polkuun, niidenkin seuraamisessa oli hieman haastetta. 

Jos nyt aloittaisin kirjan lukemisen alusta, tekisin ehkä muutaman muistiinpanon, jossa lyhyesti kirjaisin ylös eri henkilöiden merkityksen ja roolin Fergusonin elämässä. Niin arvaamattomasti elämä romaanissa kulkuaan kulki, että välillä jouduin todella miettimään henkilöiden suhteita toisiinsa kunkin elämänkohtalon kohdalla.

Romaanissa käydään myös läpi paljon Amerikan historiaa ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Mikäli ne kiinnostavat, romaani tuntunee vielä rohkeammalta ja taidokkaammalta.

Mielenkiintoinen, ilman muuta. Aineksia olisi ollut jopa kokonaiseen kirjasarjaan. Tämän jälkeen on pakko tarttua johonkin kevyeen ja kevyeen, niin kokonsa kuin sisältönsäkin puolesta.