Cathy Kelly on yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen teoksiinsa tarttuessaan tietää saavansa hyvän lukukokemuksen, nautittavan tarinan ja "uusia tuttuja", niin lähelle hänen henkilöhahmonsa yleensä tulevat. Kaikki ei tientenkään suju aina hyvin, vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta yleensä ne yhdessä selvitetään ja elämä jatkaa kulkuaan.
Niinpä yllätyin, kun jostain syystä tämä kirja ei lähtenytkään viemään mennessään. Tai vei se, mutta tunnelma ei ollutkaan niin auvoinen eikä positiivinen. Teinien mukanaan tuomat ongelmat, rakoileva avioliitto, riitaisat suhteet läheisten kanssa, menneisyyden haamut ja joku luuranko kaapissa...ehkä en haluakaan lukea tällaisesta elämästä! Kaipaan kirjalta hyvää mieltä ja positiivisuutta, en näin arkista realismia.
Taitavasti kirjailija tietenkin kuljettaa tarinaa eteenpäin menneisyyden mutkien kautta ja niin kaksi eri todellisuutta alkavat hiljalleen vuosien jälkeen kietoutua yhteen. Tarinasta tulee jälleen ehyt, elämässä koittaa seesteisempi kausi, onnellisuus pääsee jälleen elämässä etualalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jos et ole vielä tutustunut kirjailijan tuotantoon, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Mutta ehkäpä ensimmäiseksi luettavaksi kannattaa laajasta valikoimasta, 17 suomennettua romaania, valita jokin toinen teos...
Mistä sinä unelmoit? Lori Nelson Spielman vie meidät nuoruuden haaveiden ja unelmien maailmaan. Hyvin toimeentuleva, perheyrityksessä työskentelevä Brett Bohlinger törmää menneisyyden nuoreen minäänsä yllättäen äitinsä testamentin lukutilaisuudessa. Selkeältä vaikuttanut eteneminen ja ura perheyrityksen johdossa ei lankeakaan hänen käsiinsä. Äiti on kirjannut testamenttiinsa tyttärelleen aivan toisenlaisen tien kuljettavaksi.
Mistä nuori Brett haaveili ja unelmoi? Yllättäen äiti olikin tallentanut nuoruuden unelmat ja tuo ne nyt hänen eteensä "perintönään". Unelmia tavoitellessa voi yllättäen käydä niin, että toista tavoitellessa toinen unelma toteutuu...
Ehkä rikas ja kaunis ja menestynyt tytär on asetelmana liian "helppo", mutta kirja on taiten kirjoitettu ja juonen idea vie mennessään. Eikä Brettin valitsema ura ja polku todellakaan ole sitten helpoimmasta päästä. Matkan varrelle mahtuu paljon erikoisiakin tapahtumia.
Mistä sinä haaveilit nuorena? Ovatko unelmasi toteutuneet vai oletko haudannut ne aikuisuuden alle? Mistä unelmoit nyt? Näitä mietteitä romaanin lukeminen saa pohtimaan...millaisia vastauksia sinä saat?
Romaani on kirjailijan esikoisteos. Jäämme odottamaan lisää tuotantoa!
Luin noin vuosi sitten Jan-Philipp Sendkerin esikoisromaanin Sydämenlyönneissä ikuisuus, jossa Julia Win lähtee isänsä synnyinmaahan Burmaan selvittämään isänsä outoa katoamista. Burmasta löytyy sydämeenkäypä tarina, sukulaisia, ja Julian elämä liikahtaa hieman raiteiltaan. Vaikuttava ja erikoinen, epätodellinen, tarina.
Länsimaisen kiireen ja menestyksen muovaaman elämän keskellä Julia kohtaa nyt sisällään äänen, jota ei saa vaiennettua. Mitä tuo ääni hänelle haluaa viestittää? Sitä selvittääkseen hän lähtee uudelleen Burmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen, kohdatakseen lisää menneisyyden haamuja. Äänen kautta sukelletaan Burman sodan täyteiseen lähihistoriaan ja niihin ihmiskohtaloihin, joita se on muovannut.
Tarina etenee samankaltaisena mystisenä kuin ensimmäinenkin romaani. Sielunkumppaneista, rauhattomista sieluista ja lopulta sydämenvirittäjästä muodostuu elämää muuttava voima, jonka myös Julia kohtaa.
Romaani on taidokas, hyvin kirjoitettu. Mystinen, länsimaiselle kulttuurille ja uskonnolle hieman erikoinen, mutta kukapa tietää, millaista elämä Burmassa voi olla? Suosittelen lukemaan, molemmat teokset.
Merete Mazzarella on ansioitunut kirjailija ja esseisti, kriitikko ja kolumnisti sekä pohjoismaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa. Hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua.
Marraskuu on Mazzarellan toinen romaani. Romaani muodostuu neljästä kertomuksesta, joiden päähenkilöt pohtivat elämäänsä omissa elämänvaiheissaan. Lukija jää pohtimaan, kuinka kyseiset henkilöt liittyivät toisiinsa, vai liittyivätkö? Ainakin tarinoita yhdistää sama marraskuinen päivämäärä.
Itseäni ihastutti ja sen tunnelman helpoiten tavoitin, ensimmäinen kertomus, jossa elämänhallinnasta kirjoittava kolumnisti ikäänkuin esittää elämäänsä ulospäin. Eikö jokainen meistä ajoittain tee juuri niin? Somepäivityksineen ja kuulumisten kertomisen kautta esitämme elämästämme sellaista kuvaa, jota haluamme ja kenelle haluamme. Hieman kuin lapsuuden barbie-leikeissä; tää tekis nyt näin...
Ehkäpä kolme muuta tarinaa ovatkin hieman erikoisempia tapauksia, lukiessa jää miettimään voiko sellaista ollakaan? Mutta miksipä ei. Mitäpä sitä itse kaikesta maailman menosta tietääkään. Mutta ensimmäisen tarinan hykerryttävä tunne kantaa kirjan loppuun asti, vaikka lukiessa ihmetys kasvaakin. Tervetullutta vaihtelua kuitenkin kirja tarjoaa. Sen kaikkiin vivahteisiin ei pääse yhdellä kertaa edes käsiksi.
