Iltalaulaja

Kati Tervo on ennestään tuttu kolumnien kirjoittajana, hänen romaanejaan en ollut aiemmin lukenut. Kolumneissa teksti on sujuvaa ja näkökulmat mielenkiintoisia, hyvälle mielelle saattavia. Taitavaa tekstiä oli tarjolla myös romaanissa.

Iltalaulajassa saamme näköalapaikan taitelija Ellen Thesleffin kesänviettoon kesäpaikassaan maaseudulla taiteilijan ollessa jo elämänsä ehtoopuolella. Tarinassa toisena päähenkilönä toimii kylältä kesäpiiaksi palkattu Taimi, jonka omia unelmia peilaillaan taiteilijan elämään.

Taiteilijan ikääntyminen yhdessä kesäpaikan rapistumisen rinnalla, luopuminen entisestä, luovuuden kanssa kamppailu...tällaisia teemoja romaanissa nousee esille. Rinnalla kulkevat nuoren Taimin haaveet tulevaisuudesta, ihastumisen aavistus, kuuluisan taiteilijan ihailu.

Romaani on taitava tämän hetken kuvaus yhdestä taiteen kesästä, hetkestä menneen ja tulevan välissä. Nopealukuinen, pari sataa sivuinen teos oli mukava lukukokemus toisen tyyppisten kirjojen lomassa. 

Tämän lähemmäs taiteilijaelämäkertoja tuskin omassa lukuhistoriassani lähivuosina tulen pääsemään. Helmet-lukuhaasteessa siis kohtaan 20. Taiteilijaelämäkerta.

Viimeiset polttarit

Tällä kertaa Roope Lipasti tuo eteemme joukon ystäviä vuosien varrelta, jotka kokoontuvat ystävänsä polttareihin. Viimeistä kertaa. Nämä tosin ovat jo kymmenennet polttarit kyseiselle ystävälle. Ja joka tosin itse on ollut kuolleena jo joitakin vuosina. Mutta ihan tavallisista aineksistahan ei kirjailija lähde liikkeelle yleensä muulloinkaan.

 

Kesäisen viikonlopun aikana ennätetään päivittää kuulumisia, kisailla perinteinen kisa, jossa tällä kertaa on kyllä huomattavasti suurempi potti voitettavana...hoitaa parisuhteen asioita ja pilatakin muutama parisuhde, luoda ehkä uusikin, nähdä lapsen ensi konttaus, saunoa, juoda, syödä, saunoa, juoda...

 

Tunteet ovat näillä miehillä pinnassa ja pinnan alla; iloa, kateutta, surua ja syyllisyyttä riittää jokaiselle. Miesten keskinäinen ystävyys näyttäytyy yhtä sekalaisena kuin olisi vastaava naistenkin viikonloppu varmaan onnistunut tuomaan esille. Miesjoukon organisaattorina on toiminut jo vuosia Maija, häneen he kaikki ovat tottuneet luottamaan, mutta nyt on Maija suunnitellut elämää suuremman yllätyksen...

 

Kyllähän Lipastia kannattaa lukea. Tämä teos oli varmastikin parhaasta päästä. Tekstin joukossa vilisi kuolemattomia oivalluksia, kelpo aforismeja elämästä, ne olisi jopa kannattanut noukkia sieltä seasta ylös, koska kummasti ne unohtuvat lukemisen jälkeen.