Hiljaisuus

Laila Hirvisaari on tarttunut vihdoin sota-ajan jälkeisiin lapsuusvuosiin puhumattoman tytön tarinan kautta.

Inga on menettänyt traumaattisesti vanhempansa ja elää nyt lapsuuttaan isovanhempiensa hoivissa itä-rajan tuntumassa pienessä kylässä. Inga on lakannut puhumasta. Hän kommunikoi toisten kanssa vihkoon kirjoittamillaan kysymyksillä ja vastauksilla. Mutta etenkin koulussa hänen erilaisuuteensa suhtaudutaan julmasti. Opettajan ja luokkatovereiden silmätikuksi joutuminen aiheuttaa Ingan elämässä paljon pahaa ja vaarantaa koko tytön elämän.

 

Kirjassa keskitytään yhden kesän tapahtumiin. Helsingistä saapuvan ystävän, lääkäri Tuomaksen, ja hänen poikansa Joelin kautta, jotain liikahtaa Ingan mielessä ja Inga saa muistoihinsa uuden kosketuksen.

 

Yksi tarina sodan jalkoihin jääneistä perheistä ja lapsista. Jokainen tarina ansaitsisi tulla kuulluksi ja nähdyksi.

 

 

Elovena-tyttö

Nyt on Roope Lipasti onnistunut kirjoittamaan tasalaatuisen ja humoristisen romaanin meistä suomalaisista maahanmuuttajanäkökulmasta. Teos oli vuoden 2017 Kirjan ja ruusun päivän romaani. Kirjan tekstiä on kuvittanut Karoliina Korhonen.

 

 

Taloyhtiön dynamiikka joutuu tarkasteluun uuden asukkaan muuton myötä. Osa asukkaista vastustaa tulijaa ylilyönteihin saakka, osa päättää toivottaa Jussufin lämpimästi tervetulleeksi. Pekka ottaa tehtäväkseen perehdyttää tulijan suomalaisuuden saloihin. Matkan varrella etsitään suomalaisen naisen prototyyppiä, Elovena-tyttöä, jonka Jussuf oli matkansa varrella jo aiemmin kohdannut. Kuka tuo mystinen nainen olikaan, paljastuu tietenkin aivan loppumetreillä. Eikä Jussufkaan ihan sellainen maahanmuuttaja tainnut olla, joksi Pekka häntä luuli...

 

Mukava lisä Kirjan ja ruusun päivän romaanien sarjaan. Lue ihmeessä, jos jostain käsiisi saat. Teosta ei kaupoissa myydä.

 

 

Sydämenasioita Jylhäsalmella

Ihana kotimainen romanttinen Kirsi Pehkosen uutuuskirja Sydämenasioita Jylhäsalmella ilmestyi tänä keväänä Karistolta. Kirja aloittaa uuden maalaisromanttisen sarjan.

Ulkonäöltään sarja tuntuu lähes identtiseltä Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kanssa. Ja ehkä sisällöllisestikin samaa kepeyttä teksteissä löytyy.

Jos kaipaat mukavaa hyvänmielen romaania vaikka tuleviin kesälomapäiviisi, niin suosittelen Jylhäsalmen Lossari- kahvilan väkeen tutustumista! Kirjasta ei tosin ole iloa moneksi päiväksi, sen verran nopealukuinen se on.

 

Juuri opettajaksi valmistunut Riina ottaa kesäpestin tätinsä lossikahvilasta. Kauniiden maisemien ja mukavien ihmisten keskellä elämän murheetkin tuntuvat jäävän taakse. Onni löytyy kesäpäivästä, aamu-uinneista ja iltasouduista sekä yllättävistä kohtaamisista tiskin takana. Itikoita ei kesäpäivän idyllissä mainita - mistähän se sellainen lossiranta löytyisi?

 

Voin suositella myös tuota alussa mainitsemaani Katajamäki-sarjaa kesälukemiseksi...siitä on ilmestynyt jo 11 kirjaa, joten ihan heti eivät kesken lopu!

Ja tuttaville vinkiksi; kirjastosta ei tarvitse niitä kirjoja etsiskellä - lainaan saat ne myös minulta ;)

 

 

Kaikki oikein

Suomalaisten unelmasta, lottovoitosta, kertoo Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein romaani. Puolihuolimattomasti pelattu yksi rivi poikii jättipotin, seitsemän miljoonaa Puttosen pariskunnalle.

 

Romaani pohtii mitä lottovoitto saa aikaan tavallisen ihmisen elämälle: Jatkaako töissä, kenelle kertoa, mitä hankkia, kehen luottaa, mitä rahoille pitää ja voi tehdä, säilyvätkö ihmissuhteet ennallaan... Todentuntuista pohdintaa päähenkilöiden elämän kannalta. Elämänhallinta voi myös osoittautua haastavaksi, jos ei se liene täysin selkeää ja helppoa muutoinkaan.

 

Härkösen romaaneissa henkilöt ovat arkisen rosoisia, niin nämä Eevi ja Karikin. Tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten ongelmineen. Niin työkuviot kuin ihmissuhteet, kouluajan traumat, suhde tavaraan, omistamiseen, alkoholiin, työhön...jokainen lukija löytää varmaankin jotain kosketuspintaa omaansa tai läheisten elämään.

 

Ja se ajatus; entä jos itse voittaisi, mitä silloin tekisi? Tulisiko elämästä helpompaa vai hankalampaa, lähtisikö "mopo käsistä" vai kestäisikö onnellinen olotila? Sillä ei raha tuo onnea, se voi helpottaa arjen haasteita, mutta sisäinen tyytyväisyys, onni, täytyy löytää muuten.

 

 

Ihanaa elämää

Anna Gavalda kirjoittaa persoonallisesti ja omalla tyylillään. Hänen tekstinsä on  henkilöiden vuoropuhelun ja tapahtumien paikan tarkkaa kuvausta, usein lyhyestä ajallisesta jaksosta. Lukija pääsee ikään kuin henkilöiden iholle seuraamaan tilannetta aitiopaikalta.

 

Pokkaripainoksessa Ihanaa elämää on kaksi Gavaldan teosta: Lempi ei ole leikin asia sekä Parempaa elämää.

Ensimmäisessä kirjassa Billie kertoo omaa ja ystävänsä Franckin tarinaa kouluajalta muistellen menneitä tapahtumia jouduttuaan onnettomuuteen vaelluksella. Yöllä tähtitaivaan alla on aikaa tilittää pikku tähdelle elämäntarinaansa. Rankkaa elämää eläneen Billien hyvät muistot kietoutuvat Franckin kanssa vietettyihin päiviin.

Olin lukenut tuon kirjan jo pari vuotta aiemmin. Muistin lukeneeni sen, mutta en muistanut siitä mitään. Tarinassa mikään ei tuntunut tutulta, mikä tuntui todella oudolta; yleensä juoni tai henkilöt palautuvat lukiessa kuitenkin mieleen, nyt niin ei käynyt. Ainut mikä tuntui tutulta oli kirjan alkuperäinen kansikuva. Nähtävästi tarina ei ollut koskettanut minua millään lailla. Pitäisiköhän testata tarina lukemalla se vielä uudestaan parin vuoden päästä...?

 

Kirjassa Parempaa elämää kerrotaan kahden eri henkilön päivästä; ensiksi vuoron saa Mathilde ja jälkimmäisessä osassa ääneen pääsee Yann. Mathilden tarinassa suurista rahoista ja käsilaukun hukkaamisesta kiertyy merkillinen tapahtumasarja, joka muuttaa Mathilden elämän. Päätös on ennakoitava, mutta samalla yllättävä. Gavaldan tyylinen.

Yannin tarinasta pidin. Sen viipyilevä tunnelma, syvällinen pohdinta ja lopun ratkaisu jätti tarvittavan hyvän mielen, mikä jäi puuttumaan aiempien henkilöiden osalta. Loppu hyvin siis, kaikki hyvin.