On ilo juoda teetä kanssasi

Earl Grey- tee näyttää olevan tärkeässä roolissa tämän romaanin alkaessa. Perienglantilaiseen tapaan teetä kuuluu juoda paljon ja usein. Hiljalleen maiseman muuttuessa pysyvämmin Espanjan mantereelle teen juonnin merkitys muuttuu ja Earl grey väistyy virmajuuren ja muiden yrttien taustalle...

 

No olipa jotenkin erikoinen romaani. Tällainen espanjalainen rytmi ja toiminnan räiskyvyys ei ole ihan mielekkäintä kerrontaa itselleni luettavaksi. Englantilainen aristokraatti saa tehtäväkseen selvitellä espanjalaisen kirjallisuuslehden tilaa ja suorittaa siellä ns. yt-neuvottelut. Nuorta miestä varoitellaan ennen tehtävään lähettämistä toimituksen viidestä naisesta, mutta lukijaa se tuossa vaiheessa vain ihmetyttää. Melko monimutkaiseksi juonen käänteet vielä kiertyvätkin ennen kuin tarina alkaa saada lopulta muotoaan. Alku on turhankin verkkaista ja irtonaista, mutta kun toiminta pääsee vauhtiin, sitä ei pysäytä mikään.

 

Espanjalainen kirjailija Mamen Sanchez ei ollut muistaakseni minulle tuttu entuudestaan. Jos haluat päivääsi vähän vipinää, tartu kirjaan ja jaksa lukea sitä alkua pidemmälle. Mutta älä odota ihan pelkkää teenjuontia. Kansi hieman hämää.

 

 

 

 

Linnan juhlat

Roope Lipasti, kirjailija ja kolumnisti, kuuluu suosikkikolumnistieni kärkeen; hänen nasevat ja humoristiset tekstinsä mm. Kotivinkki- lehdessä ovat lähes lehden odotetuinta antia. Yhdessäkään romaanissaan hän ei ihan siihen samaan säkenöintiin yllä koko kirjan ajaksi. Ajoittaisia väläyksiä löytyy, mutta ei liene mahdollistakaan pitää kokonaisen romaanin mitan sellaista otetta yllä.

 

Linnan juhlat tarjoilee hieman tulevaisuuteen (itsenäisyyspäivään 2017) sijoittuvaa tragikomediaa keski-ikäisestä Hannusta, jonka elämään vyöryy kriisien suma. Menee työ, menee parisuhde, menee pian asuntokin, mutta tilalle löytyy persoonan treineri Mikko. Ja sen jälkeen mikään ei mene ihan niin kuin piti, mutta tavoitteet näyttävät toteutuvan silti.

 

Ihan näin ei toivottavasti tosi elämässä käy kenellekään, mutta kyllähän näitä hannuja, mikkoja, markuksia ja marioita on olemassa. Jokaisen meidän elämässä on ainekset niin komediaan, draamaan kuin tragediaan, riippuu vain siitä millä hetkellä ja mistä kulmasta asioita katsoo.

 

Hyvän kotimaisen elokuvan tästä saisi.

 

 

 

 

Onnellisen avioliiton reseptejä

Kukapa ei kaipaisi Onnellisen avioliiton reseptejä...tässä romaanissa niitä tarjoillaan niin ihmissuhdetaitojen, ajattelutapojen kuin ruokaohjeidenkin muodossa. Jälleen yksi irlantilainen kirjailija, Kate Kerrigan, kirjoittaa sujuvaa, samanaikaisesti kevyttä ja syvää, tekstiä ihmissuhteista. Jostain syystä tuntuu, että suosikeikseni on noussut nimenomaan useampia irlantilaisia naiskirjailijoita.

 

Kerronnassa kulkevat rinnakkain Tressan elämä tämän päivän parisuhdepohdintoineen kuin hänen isoäitinsä Bernadinen aikanaan läpikäymät parisuhteen haasteet. Samankaltaisuutta löytyy tietenkin paljon, vaikka olosuhteet ja aika ovatkin muuttuneet. Mitkä ovat onnellisen parisuhteen takeet, mille pohjalle onnistunut suhde rakennetaan? Onko tässä pohdinnassa kovinkaan moni asia muuttunut vuosikymmenten aikana? Sovittuja avioliittoja ei länsimaisessa kulttuurissa toki enää ole, mutta romanttisen ikuisen onnen toivossa solmitut liitot harvoin taitavat sinne ikuisuuteen asti kantaa.

 

Kompromissi, uhraus, jaettu ilo, kestävyys, kunnioitus, hyväksyminen, uskollisuus, luottamus, sitoutuminen ja viisaus - näistä tarpeista oli tämä romaani leivottu, noista tarpeista syntynee hyvä parisuhdekin?

 

 

Eino

Kirjailija Matti Rönkä oli minulle uusi tuttavuus; en lue dekkareita, joten hänen kuuluisa Kärppä- sarjansa on minulle tuntematon.

 

Eino kiinnosti ikääntyneen, muistisairautta lähestyvän, sodankäyneen miehen tarinana. Ja sellaisena se oli hyvä. Ysikymppinen Eino on kokenut huimia nuoruusvuosinaan, rakentanut yrittäjän uraansa, räpiköinyt läpi perhe-elämän ja vanhuuden vaivojen nyt koittaessa, hieman raottaa menneisyyttään ja pehmeneekin pojanpojalle.

 

Käsittämätöntä on nykyaikana ajatella sitä maailmaa, jossa nuo sodankäyneet nuoret miehet elivät ja josta he kukin omilla keinoillaan selvisivät. Einon tarinassa on suuri mutka naapurimaan puolelle, ylimääräinen sellainen, jota varmaan monella muulla aikalaisella ei ollut, mutta ajankuva muutoin on koskettanut meidän jokaisen vanhempia tai isovanhempia. Odottamattomia valintoja, seurauksia, joita ei voi etukäteen tietää. Niistä on Einon tarina tehty. "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen vanhuus", kuten Eino toteaa. Elämänmittainen sovitus, ajatelkaapa sitä.

 

 

 

Mielensäpahoittaja Miehen Työt

Kyllä on parempi ihan oikea kirja, ei tämmöinen kuvateos. Tosin jos miehet tämmöisen kuvakirjan helpommin lukevat, niin mikäs sitten siinä. Lienee nämä uudet Mielensäpahoittajan kuvakirjat enemmän miehille suunnatut? Kyllä ovat niin "huoltokirjahenkeen" kirjoitettuja... Harmittaa kuitenkin, ettei Tuomas Kyrö ole enää jaksanut luoda oikeaa romaania mielensäpahoittajan hengessä, vaan on lähtenyt markkinahenkisesti suoltamaan kevyempiä kuvakirjoja sarjana ihan...Keittiössä, Hiihtokirja ja Miehen työt.

 

Elokuvan nähtyään mielensäpahoittajan kuulee kummasti Antti Litjan äänellä kirjan tekstissä juttelevan. Enää en muista, miltä mielensäpahoittajan ääni ennen elokuvaa mielessäni kuulosti. Radiokuunnelmina en häntä aikanaan kuullut. Elokuvan sisältö perustui pitkälti kirjaan Miniä, vai liekö Miniä-kirja tullut jossain välissä lisäpainoksena. Varsinaisia mielensäpahoittajan nimellä olevia aiempia romaaneja ovat Mielensäpahoittaja,  Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike ja  Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.

 

Mutta kyllä henkilönä ja hahmona Mielensäpahoittaja on vallan sympaattinen papparainen. Hän kyllä tietää miten asiat ovat ja miten ne olivat ennen paremmin. Ja hyvähän se on ääneen kertoa, että miten sitä niin mielensä jälleen pahoitti. Ettei jää kaivelemaan. Ja kyllä voi emännän kanssa olla oikeasti eri mielisyyttä siitä, montako astetta pitää sisällä lämpöä olla!