Ensimmäinen tänä vuonna lukemani romaani oli Patricia Harmanin kirjoittama Hope Riverin kätilö. Kaunis kansi ja jossain aiemmin lukemassani pokkarissa mainittu sama paikkakunta houkuttivat lainaamaan teoksen.
Varsinaisesti synnytysten kuvailut eivät sykähdyttäneet (!), mutta tarinan ihmissuhteiden ja olosuhteiden kuvaus oli elävää ja koskettavaa. Tuon ajan todellisuus vapaa/orja, valkea/musta asetteluineen tuntuu vielä nykyaikanakin luettuna merkilliseltä. Kenellä oli lupa tehdä mitäkin ja kenellä ei mitään.
Ystävyys, lojaalisuus, uskollisuus ovat aiheita, jotka eivät vuosikymmenten aikana ole kuitenkaan oleellisesti muuttuneet. Ja rakkaus...jota aina huonojenkin aikojen keskellä sopivasti pilkahtaa.
Kaikki ei kuitenkaan aina ole ihan niin kuin näyttää...ehkä ei kirjan takakannen tekstikään kertonut ihan kaikkea...
Jos maltat lukea hieman hitaampaakin kerrontaa ja sivumäärä ei ole esteenä, niin suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti