Odotin kirjaan tarttuessani ihanan kepeää romanttista lukuhetkeä, kuten aiemmat tarinat, jotka Lucy Dillonin "kynästä" olin saanut lukea, olivat tarjonneet, mutta tämä kirja veikin näennäisestä kepeydestään huolimatta syvemmillekin vesille.
Ihmissuhteiden kiemurat, perhekuviot, työn merkitys, kirjallisuus, menneisyyden virheet, lemmikkien tärkeys, lapset ja lapsettomuus - kaikki suuret aiheet kulkevat tarinan sisällä. Ajoittain jo kaipasin valonpilkahduksia siitä ikuisesta onnesta, mitä kirjan nimi lupailee. Jouduin jopa tarkistamaan romaanin nimen...olinko ymmärtänyt sen väärin.
Toki tarinan voi varmaan lukea myös kevyemmin, mutta itse tartun herkästi niihin syvempiin merkityksiin ja tarttumapintaa niihin tässä kyllä oli riittävästi tarjolla.
Mutta kunnon romanttisen tarinan tavoin tässäkin "loppu hyvin, kaikki hyvin"- tarina saa päätöksensä viime metreillä.
Kaipaan kirjoilta lukukokemuksena hyvän olon tuottamista ja se toteutui tämän kirjan kohdalla. "Vaikeuksien kautta voittoon"- hengessä lukijalle jää hyvä mieli ja toivo paremmasta.
Aiemmin olin lukenut kirjailijalta Uuden onnen jäljillä sekä Eksyneiden sydänten koti, kumpikin olivat mukavan hykerryttäviä lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti