Vadelmavenepakolaisessa käy samalla tavalla. Alkuasetelma on herkullinen ja hieman hupaisa: suomalainen mies haluaa olla ruotsalainen perheenisä. Ja mikäpä siinä. Sitä kohti voi elämässä hyvinkin pyrkiä ja toivoa saavuttavansa sitä kautta onnellisuuden. Tämän meidän sympaattisen Mikko Virtasen keinot vain eivät pysy sympaattisuuden puolella, kun hän todenteolla käynnistää muuttumisensa ruotsalaiseksi Mikael Anderssoniksi.
Nousiaisen tekstiä on ilo lukea, se on sujuvaa, paikoitellen hauskaa, mutta mikä saisi hänet lopettamaan juonen kehittelyn hieman aiemmin, niin että lukija voisi vielä kuvitella tarinaa uskottavaksi? Että voisi jäädä siihen hykerryttävään ajatukseen, voisiko näin oikeasti tapahtua?
No se ainakin selvisi, ettei Nousiaisen Vadelmaveneellä ole mitään yhtymäkohtaa Kasmirin Vadelmaveneeseen ;) Paitsi Helsinkiä pakoon menevät molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti