lauantai 6. tammikuuta 2018

Tilinpäätös kirjavuodesta 2017

Kuluneen vuoden aikana merkitsin luetuksi kaikkiaan 55 kirjaa. Pääpaino ehdottomasti romanttisilla tai vastaavilla kaunokirjallisilla teoksilla, koska, kuten sanottu, haluan romaanilta hyvää mieltä ja rentouttavaa olotilaa. 

Listaan tähän lyhyesti muutamalla sanalla ne kirjat, joista syystä tai toisesta en blogiin vuoden aikana kirjoittanut. Kaikkia niitä suosittelen kuitenkin luettaviksi, joten kirjaa vain ylös!

Nora Roberts: Tästä päivästä lähtien
Nora Roberts: Nainen kuin tulta
Fiona Harper: Joulun hohtoa, joulun huolia
 - Mukavia romanttisia tarinoita pokkarikansien sisällä. Mukavia taukoja arkeen.

Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu
Tuija Lehtinen: Onnentyttö
Tuija Lehtinen: Maria
- Yhteisniteessä "Miehiä ja menestystä" löytyivät kaikki kolme Lehtisen jo 90-luvulla kirjoittamaa romaania. Lienen lukenut ne silloin aikoinaan jo kertaalleen. Verraton lukupaketti kesälomalle, pääosissa reippaat nuoret naiset, jotka eivät arastele ottaa elämän ohjaksia näppeihinsä. Samalla sydänsurut saavat kyytiä, tai joille kuille niitä syntyy lisää...!

Danielle Steel: Osoitteena Charles Street 44
- Menneinä vuosina luin kaikki Steelin romaanit sitä mukaa suunnilleen kuin niitä suomennettuina ilmestyi. Sitten kirjoitustyylissä tapahtui jotain; tarinoissa toistettiin joka toisella sivulla samoja asioita, joita oli jo moneen kertaan kerrottu. Ikään kuin lukija ei niitä muistaisi vähemmällä. Se tapa ärsytti todella paljon ja nykyään tartun Steelin kirjoihin hieman empien. Juoni ja henkilöt ovat kyllä edelleen entisen kaltaisia, mutta jankkaavuus aliarvioi lukijaa. Kokeile itse, valitse jokin Steelin varhaisen tuotannon teos ja sitten viime vuosien kirja, huomaatko eron?

Ulla-Lena Lundberg: Jää
- Finlandia- voittaja vuodelta 2012. En tiedä, miksi en saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä omaa päivitystä. Alunperinkin kirjaan tarttuminen siirtyi ja siirtyi. Kirja oli hidaslukuinen. Vaikka se paljon suitsutusta on saanutkin, minä en häikäistynyt. Taidokasta saaristomeren elämän kuvausta, totta kai. Todentuntuista huomiointia nuoren pastorin ja pastorin perheen työstä ja elämästä, kyllä vain. Ehkä syynä oli ajatus jo ennakolta, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Niin kuin Laila Hirvisaari jossain haastattelussaan sanoi tästä romaanista, hän ei halua lukea kirjaa, koska siellä odottaa lapsen hukkuminen jäihin. No, hänelle ja muille voin sanoa: Ei odota, ei siinä niin käy.



Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
- Toinen, joka olisi ehdottomasti ansainnut oman tekstin on tietenkin tämä Mustosen "Syrjästäkatsojan tarinoita"- sarjan viides osa. Selityksenä lienee se, että luin sen kesällä, jolloin en blogia päivittänyt ja sen jälkeen kirja on tainnut olla enimmäkseen lainassa tuttavilla. Mustonen avaa taitavasti ikkunoita historian julkkisten olohuoneisiin kuvitteellisten henkilöhahmojen kautta. Kiinnostavaa lähihistorian kuvausta ja mukana ihana ripaus "Entäs jos näin olisikin ollut"- ajatusta. Jos joku Kirsti onkin oikeasti Edelfeltin tytär...

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
Sarah Blake: Jos saat tämän kirjeen
- Kumpikin näistä sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja kuten nimistä voi päätellä, tarinat etenevät kirjeenvaihdon myötä. Miljööt ja henkilöt ovat hyvin eri tyyppiset. Luin nämä teokset peräkkäin, joten niiden tietty samankaltaisuus korostui varmaankin sen myötä. Sota tulee aina iholle, äänen tai kirjeenkin kautta. Ihmisten kohtalot limittyvät toisiinsa, niin sotatantereella kuin kotirintamalla. Kiinnostavat kirjat.

Jaana Taponen: Taikamatto
- No. Taponen kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvasti. Ja heittää yllättäen silmien jonkin rohkean kohtauksen. Sitten taas ostetaan maitoa ja leipää... Saman tyylisiä ovat hänen aiemmatkin kirjansa. Tämä romaani sijoittuu kirjallisuuden kustannusmaailmaan, joten hän ehkä tietää, mistä kirjoittaa?

Juha Vuorinen: Poikittaisella kynällä
- Supliikkimies, tuttu tv:stä, kirjallinen anti on ehkä kuitenkin härskimpää kuin puhuttu teksti ohjelmissa. Kirja koostuu ajankohtaisista kommenteista ajan ilmiöihin, kannattaa siis lukea vastaavat teokset heti kun ne uunista ulos tulevat. Vanhoja juttuja kun ei jaksa enää itsekään muistella.

No niin. Nyt on muistikirja ja pöytä puhdas uuden kirjavuoden alkaa. 
Katsotaan innostaako Helmet- lukuhaaste 2018 minua uusien tuttavuuksien pariin. Yöpöydällä ainakin odottaa jo mukava pino kiinnostavia kirjoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti