tiistai 23. tammikuuta 2018

Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes onnistuu jälleen tuottamaan miellyttävän lukukokemuksen, tällä kertaa romaanillaan Parillisia ja parittomia. Tätä teosta suosittelisin ehkä ensimmäisenä hänen tuotannostaan, jos et ole aiemmin hänen kirjoihinsa tutustunut. Kuuluisin tähän mennessä lienee Kerro minulle jotain hyvää. Koskettava se olikin, ilman muuta.

Yksinhuoltajaäiti Jess on ihmeissään rahapulan, lasten ongelmien ja koulutuksen, entisen puolisonsa ja vaikka minkä muun ongelman keskellä, kun tutustumme häneen kirjan alkulehdillä. Kun asiat lähtevät vyörymään, tapahtuukin sitten muutamassa päivässä merkillisen paljon asioita. Tapahtumien pyörteeseen ajautuu vähän vahingossa mukaan myös rahamies Ed, joka kaipaa pientä aikalisää omaan elämäänsä. Tarina etenee varsinaisena road moviena kahden aikuisen, kahden lapsen ja jättikoiran matkatessa henkilöautossa kuuttakymppiä Etelä- Englannista kohti Skotlantia... Matkan aikana moni asia näyttäytyy uudessa valossa, uusia lehtiä kääntyy ja ovia avautuu. Ja niin käy, kuten välillä oikeassakin elämässä, löytyy uusi ratkaisu, kaikki näyttää hetken hyvältä, kunnes tapahtuu jotain uutta odottamatonta ja pakka hajoaa jälleen.

Romaaniin mahtuu paljon aiheita; kiusaamisesta erityislahjakkuuteen, taloudellisista vaikeuksista sijoitustuottoihin, yksinäisyydestä uusiin ihmissuhteisiin. Mutta vahvimpana kaiken keskellä ja yllä vaikuttaa usko hyvään, usko parempaan, usko siihen, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus myös onnistua omassa elämässään. Helmet-lukuhaasteessa sijoitin tämän romaanin kohtaan 11. Kirjassa käy hyvin. Lopulta kuitenkin. Ihana kirja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti