Tarhapäivä

Voihan Antti Pasanen, kuinka sympaattinen yh-isä oletkaan! Sinuun saimme tutustua jo jokunen vuosi aiemmin Yösyöttö- romaanissa, jossa tarinasi alkoi. Paavon kanssa loitte omat selviytymisstrategianne ja elämä soljui eteenpäin, vastoinkäymisestä toiseen. Mutta Paavo kasvoi, äitien jutut tulivat tutuiksi ja nyt Paavo on jo viisi vuotta ja kaksi kuukautta ja tarhapäivät sujuvat omalla rutiinillaan. Paitsi kun eivät suju. Antti Pasasella on taito joutua tilanteisiin, ei hankkiutua, vaan joutua. Yllättäen pienperheen tilapäiseksi jäseneksi saapuu ystäväperheen Terttu, viisi vuotta ja kaksi kuukautta; liikkuvine isopäisine pikkueläimineen, kimallusvaatteineen ja kaikkineen. Mikään ei ole enää kuin ennen, paitsi kalapuikot ja nakit ja reppuihin unohtuneet päiväkotien laput.

Antti Pasanen on kuin mielensäpahoittajan nuorempi versio, paitsi ettei tietysti sinne päinkään. Mutta sympatiaa tämä isä lukijoiltaan taatusti saa osakseen, vaikkei puiston äideiltä suuria pisteitä herukaan...  
Eve Hietamies on osannut luoda koskettavan ja varsin todentuntuisen mieshahmon, joka taistelee jokapäiväisen selviytymisen kanssa, niin haaverista toiseen, kuin pienestä onnenhetkestä seuraavaan. Luulenpa, että moni yksin oman lapsensa kanssa selviytyvä äiti ottaisi moisen Antti Pasasen ihan mielellään kumppanikseen...

Antin ja Paavon tarina jatkuu Paavon siirtyessä ekaluokalle Hammaskeiju- romaanissa. Se täytyy myös ehdottomasti lukea! 
Yösyöttö- elokuvaa en ole nähnyt, toivottavasti se tekee kunniaa romaanille.