Kesä Toscanassa ja Provencen tuoksu

Olin sivuuttanut Elizabeth Adlerin romaanit tähän saakka. Silmiini oli aina osunut hänen romaaneistaan sellaisia, joissa tapahtuu murha tai vähintään suuren luokan ryöstöoperaatio. En halua lukea jännäreitä tai dekkari-tyyppistä kirjallisuutta. Nyt onnekseni löysin yhteisniteenä romanttisen kesälukemiston kirjailijan tuotantoa ilman suurta jännitysaineistoa. 
Adler kirjoittaa hyvin. Hänen tekstiään on ilo lukea. Se vie mennessään ja etenee sujuvasti. Aivan kuin olisin itse oleillut Toscanan lämmössä ja Provencen niityillä!

Kummassakin romaanissa tarinan pääosa on annettu naiselle, jolla on elämässä takanaan kolhuja, kaipuu uuteen alkuun ja kas - ihanasti se mahdollisuus ilmestyy heidän eteensä. Kaikki ei suju ruusuilla tanssien, mutta matka on mielenkiintoinen ja lopussa onni on löydettävissä käden ulottuvilla. Eli ihanteellinen arjesta irrottautumisen resepti meille lukijoille. Aivan noin yksinkertaisesti ei romaanien juonetkaan etene, mutta sallittakoon oikaisu tällä kertaa.

Suosittelen tarttumaan kirjoihin kaukokaipuun iskiessä, tai milloin vain. Itselläni ei tuota kaipuuta kaukomaille ilmesty, mutta pidin silti!

Kumpikin romaaneista on ilmestynyt itsenäisinä teoksina aiemmin, pokkarikantaan on luotu tämä yhteisnide.